Kuva: Kim Kylmälä

HANNA-MARI RAJANIEMI

"Taivaallista"

Minua kutsutaan omassa yhdistyksessämme, Ikaalisten Kuvataideyhdistyksessä, "pastellitaiteilijaksi" ja minut tunnetaan parhaiten kuivapastelleilla luoduista eläinmuotokuvista sekä enkelimaalauksistani. Kuivapastellit ovat ehdottomasti se rakkain taidetyöväline, vaikka toisinaan on kausia että maalaan öljyväreillä tai muilla tekniikoilla.

Olen aivan pienestä pitäen rakastanut piirtämistä, maalaamista ja käsillä tekemistä. Niin kauan kuin on kynä ja askartelutarvikkeet pysyneet käsissä, siitä lähtien on syntynyt erilaisia taideteoksia. Maalaaminen ja muu luova työ on edelleenkin palava intohimoni.

Olen saanut kokea suunnatonta siunausta ja johdatusta teoksia ja töitä tehdessäni, enkä olisi mitään ilman meidän suurta Jumalaamme. Tunnen vahvasti, että olen Hänen yksi työrukkasensa, tai pitsikäsineensä ehkä pikemminkin.

Teen taidetta Herramme kunniaksi ja tiedän etten olisi mitään ilman hänen suurta Lahjaansa ja ohjaustaan. Voin sanoa, että olen Herran taidekorkeakoulussa ja sielläkin ihan alaluokilla vielä. Olen täysin itseoppinut taiteilija enkä ole käynyt alan kouluja tai varsinaisesti mitään erityisiä kursseja. Kuitenkin Luojan suomien taiteellisten lahjojen ja sitkeyden sekä ehtymättömän inspiraation turvin teen työtäni rakkaudesta taiteeseen ja käsillä tekemiseen, nöyrästi kiitollisena saamistani taidoista, lahjoista sekä luovuudesta. Eräs ystäväni luonnehtikin minua: "Dei gratia", eli taidetta Jumalan armosta.

Tässä työssä ei tule varmasti koskaan valmiiksi. Aina tekee uusia ahaa-elämyksiä ja aina tarttuu suteihin ja kyniin kuin ensimmäistä kertaa. Jokainen työ on kuin ensihuumaa. Minun inspiraationi kumpuaa luonnosta, vanhasta maalaispihapiiristämme, perheestäni, harrastuksistani sekä rakkaista ystävistäni ja sukulaisistani. Olen saanut myös perinnöksi paljon sellaista, mitä ei voi koskaan edes rahalla saada.

Jokaisella enkeliteoksella on aina oma sanomansa. Luomani enkelit eivät ole mitä tahansa enkeleitä, joita näemme tuolla maailmalla joka puolella. Haluan viestittää taivaallisesta sanomasta sillä tavoin, kuin se minulle annetaan Korkeimman taholta välitettäväksi.

Enkelithän ovat tavallisesti ihmisille synonyymi sanalle "hyvä". Jumalaan uskovat puhuvat usein lapsilleen enkeleistä ja siitä miten jokin kuollut ystävä tai lähiomainen katselee tuolta pilvenreunalta enkeliksi muuttuneena. Enkelit ovat Jumalan luomia henkiolentoja, jotka Hän loi omaksi kunniakseen ja meidän ihmisten auttajiksi ja varjelijoiksi ja viestintuojiksi. Alussa kaikki enkelit olivatkin hyviä, Jumalaa ylistäviä, kunnes taivaassa tapahtui kapina ja kolmas osa enkeleistä lankesi. Edelleenkin tämä asetelma on ja se tulee aina olemaan. Kaikki enkelit eivät ole Jumalan palvelijoita ja hyviä. Eikä kukaan muutu kuolemansa jälkeen enkeliksi, vaikka taivaallisen asun saavatkin, koska aivan kuten ihmisetkin ovat luotuja ihmisiksi, enkelit ovat luotu enkeleiksi. Kaikki Herran enkelit, hyvän lähettiläät, toimivat aina Jumalan määräysten alaisina eikä ihmisellä ole niihin käskyvaltaa.

Enkelit tuntuvat olevan nyt muotia, ja ylipäänsä ihmiset etsivät tässä moninaisessa maailman pahuudessa sitä elämän tarkoitusta, tahtovat tehdä hyvää toisilleen ja itselleen. Osa kääntyy mitä erilaisempien tahojen tai terapeuttien puoleen.

Kun lukee lehtiä tai selaa nettiä, osuu silmiin jos jonkinlaista enkelihoitoa, terapiaa, kristallikiviä, parantavia mantroja tai muuta. Tämä kaikki näennäinen hyvyys ja viattomuus on kuitenkin suurta eksytystä. Eksyttäjä pukeutuu valkeuden vaatteisiin.

Vaikka minä teen taidetta enkeleistä, en halua nostaa niitä liian korkealle jalustalle, koska enkeleitä ei pidä palvoa. Maalaamani teokset olkoon muistutuksena siitä olemassa olevasta ja tulevasta, Taivaallisesta maailmasta.

Erityisesti muistuttaisivat enkelien ja kaiken Luojasta, Kolmiyhteisestä Jumalastamme ja aivan erityisesti Jeesuksesta.

Usko on sydämen asia, sitä ei aina voi konkreettisesti osoittaa, kuten ei enkeleitäkään. Tiedän kuitenkin itse ja myös monien muidenkin ihmisten kokemusten perusteella, että enkeleitä todella on olemassa.

Me ihmiset kadotamme aikuistuessamme lapsenomaisen herkkyytemme, me vain uraudumme arkeen, elämme kiireessä ja unohdamme kaiken muun. Emme ymmärrä miten hauras on elämä ja miten kaikki on pienestä kiinni. Unohdamme tärkeimmän.

Kuule Isä Taivaan 1

Kuule Isä Taivaan 2

Ihmistä ja eläintä Sinä autat Herra 

"Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria korkeampi
ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! (Psalmi 36)"

Pasuunat 

Vuohet ja lampaat 

Jeesus sanoi opetuslapsille:
»Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.»   Matt. 25: 31-46