Satunnaiset havainnot alkoivat purkautua piirustuksiksi. Katselen luontoa kuin lapsi joka avaa silmänsä aamulla. Toivoisin, että työni välittäisivät katsojalle osakseni tulleet hyvän mielen ja huumorin aiheet. Pieniä myönteisiä kertomuksia karkkivärisessä sekoituksessa.

Sivellin ei aina riitä. Silloin painan väriä tauluun puuvillakankaalla tai rypistetyllä muovikelmulla. Pinnan rakenne ja eri kohtien kiiltoasteet ovat minulle tärkeitä, joissain kohdin käytän metallivärejä pehmeän hohdon aikaan saamiseksi. Työni ovat pääasiassa akryylimaalauksia, muutama työ on tussipiirros.

Mikä on taiteilijataustasi?

Perheeni on aina harrastanut taidenäyttelyitä, kiersimme niitä Turussa vanhempieni kanssa. Lapsena vastasin tulevani taiteilijaksi, mikäli joku täti kysyi mikä minusta tulee isona. Nuoruudessani silloin Turussa toimintansa aloittanut galleristi Kaj Forsblomin Galerie Grafiartin avajaiset olivat tärkeitä; tutustuin niissä niin kotimaisiin kuin ulkomaalaisiinkin huipputaiteilijoihin ja heidän töihinsä. Koulussa kävin lukiossa taideryhmässä, jota johti inspiroiva kuvataiteen opettajamme Marita Reuter. Siellä virisi ajatus hakeutua arkkitehtuurin opintoihin. Valmistuin arkkitehdiksi 1991 keväällä. Opetukseen liittyi myös taidehistorian luennot, opettajanamme oli syvästi innostunut ja innostava Altti Kuusamo, kävimme läpi niin sosiaaliset taustat kuin yhteiskunnalliset olot, värien, asetelmien ja eleiden symboliikan, historialliset ja kulttuurihistorialliset viittaukset, taiteilijoiden erityispiirteet, tärkeimmät työt, tekniset menetelmät. Jokainen oppitunti oli kuin sukellus monikerrokselliseen kulttuurihistoriaan. Interrailatessa oli suuri elämys nähdä dioista tutut työt todellisuudessa. Korkeakoulun piirustus- ja maalaus -kurssia veti kuvanveistäjä Raimo Heino. Teimme hiilicroquis-piirustuksia elävästä mallista ja väriteoreettisia harjoituksia akryylimaaleilla. Opettajat olivat ankaria; kaikilla oli kehitettävää, vaikka oppilas olisi ollut kuinka lahjakas. Toisen vuosikurssin kesän vietin Firenzessä Istituto per l'Arte e il Restauro -koulun taidekurssilla. Siellä opetettiin kädestä pitäen pitämään kynää, aamupäivät opiskelin, iltapäivät kiersin Firenzen museoita, arkkitehtuurikohteita ja kirkkoja. Myöhemmin, viime talvella, kävin Suomessa sarjakuvapiirroskurssin, jota veti italialaista alkuperää oleva Luca Cannavò. Näillä kaikilla kokemuksilla on ollut merkitystä harjoittaessani omaa kättäni.

Miten tämä näyttely syntyi?

Tämä on minun ensinäyttelyni. Aloin vuoden 2009 elokuussa maalaamaan luontoaiheisia kuvia, koska luonto on minun sydäntäni lähellä. Sitten totesin, että kuvia oli niin paljon, että niistä voisi koota näyttely. Osittain ajatukseen liittyi myös halu markkinoida itseäni kuvittajana. Olisin kiinnostunut luonnontieteelliseen alaan liittyvistä kuvitustöistä. Eräänä perjantaina satuin kulkemaan Galleria 4-kuuden ohi Uudenmaankadulla, ja totesin, että tämä oli juuri minulle sopivan kokoinen galleria ja että sen sijainti oli todella mahtava, aivan Helsingin ydinkeskustassa! Lisäksi koin miltei heti jotakin samanhenkisyyttä valloittavan galleristi Militza Savolaisen kanssa.

Mitä väri merkitsee sinulle?

Väri on ennenkaikkea valoa. Värillä voin myös korostaa tiettyä tunnelmaa tai kohteen ominaispiirrettä. Värillä luon oikean luonnonympäristöön, vuorokauden aikaan ja vuodenaikaan liittyvän taustan. Sarjakuviin liittyen myös varjoilla saattaa olla tärkeä tehtävä.

Mitä tekniikkaa käytät?

Sivellin ei aina riitä. Silloin painan väriä tauluun puuvillakankaalla tai rypistetyllä muovikelmulla. Näyttelyn työt on pääasiassa tehty akryylivärein, lisäominaisuuksia on haettu värikynillä sekä vahaliidulla. Muutama työ on tussipiirros. Kokeilen mieluusti eri tekniikoita ja vaihtelen niitä aiheen mukaan. Pinnan rakenne ja eri kohtien kiiltoasteet ovat minulle tärkeitä, joissain kohdin käytän metallivärejä pehmeän hohdon aikaan saamiseksi.

Miten valitset aiheesi?

Olen voimakkaasti eläytyvä tarkkailija. Monet kuvistani perustuvat herkästi koettuun hetkeen: vastavalossa välkkyvät petolinnun sulat, syvät metsälampisilmät, sieraimen värähdys, kuuman kallion säteily. Väri, valon väreily, viiva, liikerata voivat olla minulle miltei huumaavia elämyksiä. Piirustuspöydän äärellä tällaiset kokemukset alkavat purkautua. Luonnossa tarkkailen eri vuodenaikoja, päivän valaistusoloja, niihin liittyviä värejä ja erilaisia kasvuympäristöjä ja niille tyypillisiä kasveja, värejä, valoa. Kaupunkioloissa teen havaintoja mainonnasta: värit, typografia, mainoksen ”juju”, katselen mielelläni kankaiden kuoseja ja näyteikkunoita, seuraan sisustustrendejä sekä niihin liittyviä pintakäsittelyjä ja värejä sekä väriyhdistelmiä. Arkkitehdin tausta vaikuttaa varmaankin siihen, että seuraan kaupunkiympäristön tilajäsentelyä ja tilasarjoja, eri pintojen rajaviivoja sekä pintojen heijastuksia, auringonvalon synnyttämiä valo-varjoleikkejä.

Minkä viestin esillä olevat teokset välittävät?

Tauluni ovat hyvin positiivisia tunnelmaltaan. Voisi sanoa hyväntuulisia, välillä humoristisiakin. Ekspressiivistä realismia ja naivismia karkkivärisessä sekoituksessa. Jumala loi suuret merieläimet, siivekkäät linnut, metsäeläimet, karjaeläimet, kaikki maan matelijat. ”Ja Jumala näki että se oli hyvä.” Työni ovat luonnon ja sen monimuotoisuuden ylistys.