- Kyllähän toisaalta on asioita joita sitten toisessa kotimaassaankin kaipaa; minun kohdalla se mitä eniten kaipaan on lapset jotka jäivät Vancouveriin. No, aikuisiahan ne ovat, mutta minulle aina lapsia. Mutta kyllä Helsingissä on tosi mukava elää. Tämä on ihmisen kokoinen kaupunki. Onhan se paljon muuttunut parissakymmenessä vuodessa, kasvanut ja kansainvälistynyt. Stadi on silti vielä aika snadi. Täällä on toimintaa ja kulttuuria kuitenkin yllättävän paljon. Tänne oli ammatillisestikin helppo palata. Minulle aukesi mahdollisuus aika pian galleriakorttelin ytimeen Uudenmaankadulle. Galleria 4-kuuden galleristi Miliza Joki ihastui maalauksiini ja järjestimme siellä näyttelyn vuonna 2005.  Nyt minulla on siellä huhtikuun alkuviikkoina jo toinen näyttely.

- Galleristi ihmettelee sitä miten olen taaskin saanut  uutta ilmettä teoksiini. Ehkä se johtuu siitä että olen tätä palloa tallatessani kohdannut niin erilaisia kulttuureja ja taidesuuntauksia että niistä pystyy aina vaan ammentamaan jotain uutta. Olen saanut taidekoulutusta Suomessa, USA:ssa ja Kanadassa. Taiteellinen uudistuminen pitää mielen virkeänä!

- Tämän uuden näyttelyni ”Aikojen takaa” teoksissa yhdistyvät usein maalaus ja matkoilla ottamani valokuva patsaasta tai luonnosta.  Näyttelyni on kunnianosoitus kuvanveiston mestareille joiden teoksia haluan tuoda museoista ja puistojen laidoilta kaikkien ihailtaviksi. Pyrkimykseni on antaa katsojalle uudenlainen elämys ajattomasta patsaasta tai maisemasta ja sitä korostavasta maalauksesta. Kuvakollaasini ovat kuvanveiston, valokuvauksen ja maalaustaiteen leikkiä. Puiston patsaat ja puut, metsät ja meret ovat lähteneet matkaan tuomaan koto-Suomeen tuulahduksen maailmalta ja aikojen takaa.